Opettaminen, marenkia vai mykyrokkaa?

OAJ julkisti taannoin opetusalan työolobarometrin tulokset. Niiden mukaan suurin osa opettajista vaikuttaa olevan työstään innostuneita, varsinkin lukioissa ja yliopistoissa opettavat. Eniten tyytymättömyyttä esiintyi varhaiskasvatuksessa. Tyytyväisyyttä kyselyn mukaan syö eniten liika työn määrä.

Itse olen kerännyt opettajakokemusta vuodesta 1985, pääosin neljästä eri yläkoulusta. Opettajaksi ryhdyin varmaan sen vuoksi, että lapsena viihdyin koulussa. Ja jumaloin koulukirjoja! Mikä onni saada syksyllä uusi kirja, jonka sai päällystää.

Mutta enpä aloittaessani tiennyt, mihin ryhdyin. Yllätys alkuun oli se, että yliopistosuorituksilla ei juurikaan tehnyt peruskoulussa mitään. Hantin ja mansin äännerakenteet, laryngaaliklusiilit ja jopa graduni Temporaalirakenteen syntaktis-semanttisesta ja tekstuaalisesta käytöstä – turhaako oli kaikki tuo?

Maisteritutkinnon ja aineopettajan koulutuksen valtava tietopääoma on kyllä auttanut kontekstoimaan ja taustoittamaan opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöjä. Mutta ilman jatkuvaa täydennyskoulutusta olisi osaamiseni jäänyt aataminaikuiseksi ja olisin taatusti tuntenut oloni epävarmaksi.

Riittämättömyyden tunnetta uran alkuvaiheessa tuotti se, että opettajankoulutuksessa ei annettu eväitä oppilaiden ongelmien kohtaamiseen. Opettajan työ on ensisijaisesti ihmissuhde- ja vuorovaikutustyötä. Oma akateeminen koulutusala jää sivuseikaksi silloin, kun selvitellään kiusaamista, motivaation ja opiskelutaitojen puutteen aiheuttamia haasteita tai tuetaan masennusta sairastavan arkea.

Työn määrä sinällään ei ole minua kaihertanut. Pahimmat ahdistukseni olen kokenut silloin, kun isossa ryhmässä on ollut useita tehostetun ja erityisen tuen oppilaita, jotka ovat jääneet vaille tarvitsemaansa lisäapua. Luokkakoolla on todellakin merkitystä! Ohjaaminen ja oppilaan henkilökohtainen auttaminen on keskeinen osa opettamista. Raastavaa on myös seurata, kun huumeet ja rikokset tuhoavat vain nupullaan olevan elämän. Kun hallinnan tunne omasta työstä katoaa, katoaa myös innostus.

Opettajien hyvinvointiin ja työoloihin panostaminen tuottaa laadukasta varhaiskasvatusta ja perusopetusta. Kun opettaja voi hyvin, on innostunut työstään ja pystyy vaikuttamaan omiin työoloihinsa, hän jaksaa kasvattaa, opettaa ja heittäytyä vuorovaikutukseen lasten kanssa. Tämän vuoksi päiväkoteihin tarvitaan rutkasti enemmän henkilökuntaa.

Arja Tylli

äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja

kaupunginvaltuutettu (vas.)

Riihimäki

 

Mihin tarvitaan kynnyksettömiä palveluita?

Matala kynnys on käsite, jolla kuvataan palveluiden mahdollisemman helppoa saavutettavuutta. Usein matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluissa voi asioida ilman ajanvarausta, täysin digitaalisesti tai jopa nimettömänä. Ne eivät ole ulkoisesti leimaavia, edellytä lähetettä tai asiakkaalta kykyä hahmottaa tarvitsemansa palvelun rakennetta. Matalan kynnyksen palveluissa voi siis asioida, kun kokee tarvitsevansa elämäänsä ulkopuolista apua, mutta ei ole täysin varma, mistä pitäisi aloittaa.

On yksinkertaista varata hammaslääkäri, kun hammasta särkee. Vaiva on helppo paikantaa ja jokainen tietää, mistä avun löytää. Kun huolet liittyvät omaan mielenterveyteen ja arjessa jaksamiseen, voi tilanne olla toinen. Unettomuus, vaikeudet ihmissuhteissa tai maksamattomat laskut voivat aiheuttaa paljon stressiä. Huoli lapsen hyvinvoinnista ja koulunkäynnistä voi uuvuttaa vanhemman, kun omat voimat eivät riitä tukemaan. Kaikille ei omista ihmissuhteista löydy apua, eikä kaikilla ole läheistä kenelle soittaa.

Mielenterveyteen liittyvissä huolissa matalan kynnyksen palveluilla on suuri merkitys, sillä ensimmäinen yhteydenotto ammattilaiseen on usein se kaikkein vaikein. Mielenterveyden ongelmiin liittyy edelleen paljon stigmaa, joka estää avun hakemisen ajoissa. Myös perheen sisäisiä ongelmia helposti häpeillään, ja taustalla voi olla pelko epäonnistumisesta vanhempana. Vaikka apua olisikin tarjolla varhain, voi kynnys sen hakemiseksi olla liian korkea.

Digitaaliset palvelut koetaan usein uhkaksi aidoille kohtaamisille, mutta ne myös madaltavat palveluiden kynnystä. Digitaalisissa palveluissa yhteyttä voi ottaa juuri silloin, kun se parhaiten itselle sopii. Tästä loistava esimerkki on rokotusajan varaaminen, joka on toiminut kiitettävästi. Kun yhteydenotto auttajaan tehdään riittävän helpoksi, mahdollistuu myös varhaisen tuen tarjoaminen. Digitaaliset palvelut eivät poissulje aitoja kohtaamisia tai ajanvarausta puhelimitse, mutta ne mahdollistavat palveluille hyvän alun. Jos haluamme tarjota apua ajoissa, on sen hakeminen tehtävä riittävän helpoksi.

Tulevat aluevaltuustot päättävät, millaisia palveluita Kanta-Hämeessä on tulevaisuudessa tarjolla ja miten suuriksi niiden kynnykset rakennetaan. Haluan itse olla rakentamassa julkisia sote -palveluita, jotka aidosti ovat meidän kaikkien saavutettavissa.

Hanna Hänninen, sosionomi YAMK

Aluevaaliehdokas (vas)

Riihimäki, Kanta-Häme

 

Vaikuttavien palveluiden puolesta

Historialliset aluevaalit järjestetään tammikuun 23. päivänä ensimmäistä kertaa ja nyt kaikkien, niin sosiaali- kuin terveyspalveluitakin käyttävien on aika rynnätä vaaliuurnille.  Hyvinvointialueiden valtuustoihin valitaan ne päättäjät, jotka päättävät sinunkin alueesi sosiaali- ja terveydenhuollon kaikista palveluista

Oma kokemukseni terveydenhuollosta on jo yli 40 vuotta kestäneeltä uralta perusterveydenhuollossa ja työ jatkuu edelleen. Perusterveydenhuolto on tärkein osa terveyspalveluitamme ja sille asetetaan tällä hetkellä kovia odotuksia. Hallituksen tavoitteena on toteuttaa seitsemän päivän hoitotakuu eli, että terveyskeskuslääkärin tai muun sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle pääsee viikon sisällä.  Osassa Suomen kuntia tämä tavoite jo täyttyy, osassa ei.  Itse pidän tätä tavoitetta tärkeänä, sillä on inhimillistä ja talouden kannalta järkevää nopea hoitoon pääsy. Uskon, että tähän tavoitteeseen voidaan päästä

Puhutaan paljon perusterveydenhuollon romahtamisesta ja siitä, kuinka huonosti siellä asiat ovat.  Perusterveydenhuoltoon on myös asetettu paljon tavoitteita ja vaatimuksia tulee koko ajan lisää. Voin vain puhua omasta kokemuksestani, mutta uskon, että tämä koskee kaikkia perusterveydenhuollon toimijoita: henkilökunta työskentelee aika lailla äärirajoilla, mutta myös asiakaslähtöisesti ja koko ajan työtään kehittäen.

Asukkaiden eriarvoisuutta on sosiaali- ja terveydenhuollossa kuntien ja alueiden välillä. Maakunnissa, niin Hausjärvellä kuin Lopella, vastaanotot ovat sairaanhoitajavetoisia, joka myös luo omat paineensa toimintaan ja potilaiden hoitoon.  Mielestäni jokaisessa kunnassa on oltava oma pieni sote-asema, varustettuna sairaanhoitajilla ja ainakin yhdellä lääkärillä, sekä sosiaalialan ammattilaisella. Seiniin ei tarvitse panostaa, ne ovat jo olemassa.  Lisäksi liikkuviin sekä digitaalisiin palveluihin on satsattava. Terveyskeskus voi tulla kotiin joko etäyhteydellä tai liikkuvana palveluna. Arjen kannalta tärkeiden palveluiden saatavuudesta lähipalveluna on huolehdittava, niin kuin laboratoriopalvelut. Palveluita on kuitenkin pakko keskittää, kalliita laitteita ei kannata hankkia joka yksikköön, vaan sinne, missä niille on riittävästi käyttöä ja osaamista.  mm erilaiset syöpähoidot ja suuret leikkaukset on keskitettävä, jotta voidaan varmistaa potilasturvallisuus

Tärkeintä on kuitenkin varmistaa laadukkaat palvelut niitä tarvitseville.  Asiakasraadit on otettava mukaan palveluiden suunnitteluun

Riihimäen sairaalan sote-keskusta on kehitettävä, resursseja on saatava lisää ja niitä on kohdennettava parhaalla mahdollisella tavalla. Nykyään sairaala pitää seiniensä sisällä, niin perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidonkin vastaanottoja. Myös tukipalveluita, kuten kuvantamista ja laboratoriopalveluita sekä päivystyspisteen, kotisairaalan, vuodeosastot ja erikoissairaanhoidon päiväsairaalan. Myös sosiaalityöntekijän voi tavata sairaalan tiloissa.

Paras toimintamalli perusterveydenhuollossa on hoitaja- lääkäri työparimalli. Varsinkin pitkäaikaissairauksista kärsivillä potilailla tulee olla pysyvä hoitosuhde työpariin.  Lisäksi erikoislääkäreitä on tuotava lisää perusterveydenhuoltoon

Hyvinvointialue tulee olemaan suuri työnantaja.  Henkilöstön hyvinvointiin ja koulutukseen on kiinnitettävä huomiota. Henkilöstöä on kuunneltava.  Hyvinvoiva työntekijä on työyksikön tärkein voimavara. Moniportaista esimiesjärjestelmää on kavennettava, mutta hyvä johtaminen ja esimiestyö on ensiarvoisen tärkeää.

Tuleva sote-uudistus luo nyt hyvät mahdollisuudet korjata potilaalle, asiakkaalle ja työntekijälle ne elintärkeät perusterveyden- ja sosiaalihuollon palvelut. Yhteistyötä yksityisen sektorin toimijoiden kanssa ei pidä poissulkea, päävastuu tulee kuitenkin kantaa julkisessa terveydenhuollossa.

Paljon on puhuttu uudistuksesta hallintohimmelinä, eikä pelkkä uudistus takaakaan niitä tavoitteita mitä uudistuksella haetaan. Hyvinvointialueen päättäjillä tulee olemaan todennäköisesti paljon valtaa ratkaista, miten nämä hyvät tavoitteet saadaan osaksi käytäntöä parhaalla mahdollisella tavalla.

Valitse siis vaaleissa sellainen päättäjä, jonka pyrkimyksenä on taata kaikille hyvät, tasavertaiset ja erityisesti vaikuttavat terveydenhuoltopalvelut kuntalaisille

Erja Hirviniemi, sairaanhoitaja

Aluevaaliehdokas (VAS) nro 185

Kanta-Häme

 

”Sote -menojen tiukka hillitseminen ei ole kovin yksinkertaista eikä pitkäkatseistakaan. Menoja aiheuttavat pääasiassa lakisääteiset palvelut.”

 

”Päättäjinä emme voi hölmöläisten tapaan yrittää pidentää peittoa toisesta päästä leikkaamalla ensin toisesta,” kirjoittaa valtuutettu Hanna Hänninen Aamupostissa torstaina julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.

 

Lue lisää Hannan ajatuksia alta

 

Talousarviovalmistelu sote –uudistuksen kynnyksellä

 

Riihimäen ensi vuoden talousarvion valmistelu alkaa olla loppusuoralla ja se hyväksyttäneen valtuustossa marraskuun puolivälissä. Valtuusto sai tilanteesta katsauksen viime viikon lopulla talousarvioseminaarissaan. Budjettivalmistelua on Riihimäellä voitu tehdä melko vakaalta pohjalta. Kiitos viime kauden päättäjien, jotka saivat tasapainotettua kaupungin taloutta ja pienennettyä kaupungin lainakantaa.

 

Kaupungin talous on suurten muutosten edessä, kun vuoden 2023 alusta sosiaali- ja terveydenhuollon menot ja niitä vastaavat verotulot siirretään kunnista hyvinvointialueille. Kuntien talouden tasapaino ei muutoksesta kuitenkaan merkittävästi heilahda, sillä sote –uudistuksen rahoitusjärjestelmään on tehty lukuisia kuntien taloutta tasapainottavia elementtejä. Ensi vuoden jälkeen kuntien vastuulle jäävät mm. varhaiskasvatus- ja sivistyspalvelut, kaavoitus ja maankäyttö sekä kulttuurin, liikunnan ja vapaa-ajan tukeminen. Näillä kaikilla vaikutetaan kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyteen ennaltaehkäisevästi. Tulevaisuudessa kunnat vastaavat myös työllisyyspalveluista eli alueen elinvoimaisuudesta ja työvoiman saatavuudesta. Kuntien rooli ihmisten hyvinvoinnin turvaajana säilyy jatkossakin vankkana.

 

Talousarviota valmisteltaessa huolta ovat aiheuttaneet sosiaali- ja terveydenhuollon kasvavat menot. Väestön ikääntyminen ja sen aiheuttama palvelutarpeen kasvu haastavat budjettiraamia. Koronan jäljiltä on myös hoitovelkaa, kun kiireetöntä hoitoa on jouduttu lykkäämään ja seulontatutkimuksia on jäänyt tekemättä. Sote -menojen tiukka hillitseminen ei siis ole kovin yksinkertaista eikä pitkäkatseistakaan. Menoja aiheuttavat pääasiassa lakisääteiset palvelut, joiden yhdenvertainen saatavuus on turvatta kaikille ja joiden lopullinen hintalappu vain kasvaa hoidon viivästyessä.

 

Valitettavasti kuntasektorilla esitetään nyt toistuvasti, että sosiaali- ja terveydenhuollon menoja tulisi ensi vuonna voida leikata, jotta ne eivät vaikuttaisi negatiivisesti kunnille tulevaisuudessa jääviin valtionosuuksiin. On hyvä muistaa, että kuntien ensi vuoden talousarvioon budjetoidut sote –menot kuitenkin ratkaisevat tulevien hyvinvointialueiden rahoituksen lähtötason myös täällä Kanta-Hämeessä. Päättäjinä emme voi hölmöläisten tapaan yrittää pidentää peittoa toisesta päästä leikkaamalla ensin toisesta. Sote –uudistus ei siis siirrä kuntalaisia mihinkään, vaan samat ihmiset ovat jatkossakin sekä kuntien että hyvinvointialueiden asukkaita, joiden hyvinvoinnista meidän on pidettävä huolta kaikilla päätöksenteon tasoilla.

 

Hanna Hänninen

Riihimäen kaupunginvaltuutettu

Vasemmistoliitto

 

 

TIEDOTE                                                                                                                                            

4.9.2021 klo 16:00 | Riihimäen Seudun Vasemmistoliitto ry

Lopelle ja Hausjärvelle saatava paremmat lääkäripalvelut

Riihimäen Seudun Vasemmistoliitto haluaa turvata vaivattoman lääkärille pääsyn kaikille seudun asukkaille

Riihimäen Seudun Vasemmistoliitto on julkaissut seuraavan kannanoton vuosikokouksessaan 4.9.2021.

Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän yhtymähallitus on päättänyt selvittää lääkäripalvelujen palauttamisen Hausjärven ja Lopen kuntiin.

Riihimäen seudun vasemmistoliitto kannattaa palvelujen parantamista lääkäripalvelujen osalta sekä Hausjärvellä että Lopella, mutta myös Riihimäellä.

Se, kuinka lääkäripalvelujen tuottaminen toteutetaan, vaatinee pohdintaa.

Tärkeää on, että lääkäripalvelut ovat tasapuolisesti kaikkien kuntalaisten saatavilla.

Kunnan sisälläkin matka lääkäriin tulee helposti yllättävän pitkäksi ja kalliiksi, eikä nykyinen joukkoliikenne tue tarpeeksi kunnan sisällä matkustamista.

Yksi selvitettävä vaihtoehto voisi olla viedä lääkäripalvelut kuntalaisten luo kiertävällä terveysbussilla.

— Ensiarvoisen tärkeää on turvata yhdenvertaiset terveyspalvelut kaikille seudun asukkaille, toteaa tuore puheenjohtaja Sari Auvinen.

Riihimäen Seudun Vasemmistoliiton vuosikokouksessa lauantaina 4.9.2021 valittiin osastolle lisäksi uusi hallitus ja puheenjohtaja.

Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Hausjärven kunnanvaltuutettu Sari Auvinen. Auvinen on ammatiltaan sairaanhoitaja.

Lisätietoja antavat

Sari Auvinen, Riihimäen Seudun Vasemmisto ry, puheenjohtaja, Hausjärven kunnanvaltuutettu

Puh: +358 442 090 001

 

Juha Hiltunen, Riihimäen kaupunginhallituksen jäsen, Hämeen Vasemmistoliiton puheenjohtaja

Puh: +358 40 936 3972

Email: juhahiltunen [dot] jh [at] gmail [dot] com

 

Riihimäen Seudun Vasemmistoliitto ry

https://www.facebook.com/search/top?q=riihim%C3%A4en%20seudun%20vasemmistoliitto

https://riihimaki.vas.fi/

 

 

 

MISTÄ KUNTAVAALEISSA PÄÄTETÄÄN?

Kari Suomalainen kysyy Aamupostissa (18.2.21) Kuka nyt hallituspuolueita äänestäisi. Kirjoituksessaan hän myös esittää väitteen, että kuntavaaleissa äänestämällä oppositiopuolueita äänestäjä äänestäisi hallituspolitiikkaa vastaan. Uskallan olla tästä väittämästä toista mieltä.

Valtuusto on kaupungin tai kunnan asukkaiden itsensä valitsema toimielin, ja se käyttää kunnan päätösvaltaa. Valtuustolla on monia eri tehtäviä kuten kunnan ja kuntakonsernin toiminnan ja talouden keskeisistä perusteista, kaavoituksesta, palveluverkosta, kouluruokailusta, investoinneista tai omaisuuden myynnistä päättäminen. Nämä tehtävät löytyvät selkeästi listattuna esimerkiksi Kuntaliiton sivuilta.

Suomen hallitus taas puolestaan valmistelee lakiesityksiä eduskunnalle hallitusohjelmansa mukaisesti. Tätä hallituskautta on leimannut voimallisesti Covid-19 pandemia ja sen hoitamiseen liittyvä päätöksenteko. Pandemian ohella olemme vieneet eteenpäin merkittäviä rakenteellisia uudistuksia sekä tehneet useita ihmisten hyvinvointia parantavia lakimuutoksia.

Koronapandemia yllätti lähes koko maailman, niin myös Suomen. Sosiaali- ja terveysministerinä vastaan sosiaali- ja terveyssektorin valmiusasioiden koordinoinnista. Olimme varautuneet pandemiasuunnitelman mukaisesti, seurasimme tautitilannetta alusta saakka tiiviisti ja nostimme valmiutta saamamme tiedon perusteella. Uutta koronavirusta koskevan tiedon vähäisyys ja taudin leviämisen nopeus vaikeuttivat kuitenkin varautumista ja siirtyminen kriisijohtamiseen varautumisen sijaan tapahtui hyvin nopeasti. Koko valtionhallinnon tasolla mm. valmiuslain ja rajoitustoimien käyttöönotto oli haastava tehtävä, koska lakia ei sellaisenaan oltu aiemmin sovellettu.

Vaikka kriisijohtaminen on toki huomioitu valmiussuunnittelussa, on jokainen kriisi omanlaisensa ja hallitus päätyi johtamaan tilannetta melko tuoreeltaan kautensa alussa. Koronaepidemiassa oli myös aiemmista epidemioista poikkeavia piirteitä, kuten suojavarusteiden huikea kulutus myös oireettomien hoidossa. Suojavarusteiden hankkimiseksi ja terveydenhuollon toimintakyvyn turvaamiseksi oli tehtävä tiivistä yhteistyötä eri ministeriöiden ja asiantuntijoiden kanssa, ja vastuu kannettiin yhdessä. Kriisin aikana on muodostettu uudenlaisia tiedonkulun ja seurannan välineitä, joista on meille merkittävää hyötyä myös tulevaisuudessa. Olemme kriisin keskellä saaneet säädettyä valmiussuunnittelua koskevaa uutta lainsäädäntöä, joka parantaa varautumistamme myös tulevaisuudessa.

Hallituksen tavoitteena on ollut ja on yhä estää viruksen leviämistä yhteiskunnassa, turvata terveydenhuollon kantokyky ja suojella erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä. Olemme samanaikaisesti pyrkineet turvaamaan ihmisten toimeentuloa, yritysten selviämistä ja työpaikkojen säilymistä.

Olemme pärjänneet monella mittarilla, kuten tautimäärät, kuolleisuus, sairastavuus, terveydenhuollon häiriintymättömyys ja talouden kehitys. Suomen perustuslaki velvoittaa julkista valtaa suojelemaan kansalaisten terveyttä ja elämää. On jouduttu jatkuvasti arvioimaan ihmisten perusoikeuksien keskinäistä suhdetta. Näitä on vaikea laittaa yksiselitteiseen järjestykseen.

Kun rajoitamme ihmisten perusoikeuksia tai elinkeinovapautta, on lainsäädäntöprosessi hyvin herkkää.

Olisiko rajoituksia voinut tehdä vielä tehokkaammin, ehkä niin, mutta Suomi on selvinnyt yhtenä parhaista maista koronakriisistä tähän mennessä. Asian arvioinnille on tietysti tilaa, mutta tärkeintä on turvata Suomen tie ulos terveydellisestä, sosiaalisesta ja taloudellisesta kriisistä. Olemme hallituksessa päivittäneet strategiaamme ollaksemme valmiimpia myös virusmuunnoksen mahdolliseen leviämiseen, mikä näyttää nyt valitettavan todennäköiseltä.

Koronasta huolimatta olemme siis hallituksessa vieneet eteenpäin useita isoja uudistuksia ja lakihankkeita. Heti hallituskauden alussa purimme epäoikeudenmukaisen aktiivimallin, korotimme pienimpiä eläkkeitä sekä työttömyysturvaa, sairas- ja vanhempainpäivärahaa, kuntoutustukea, lapsilisien yksinhuoltajakorotusta sekä elatustukea. Säädimme lakiin 0,7 hoitajamitoituksesta, helpotimme kotihoidon työntekijöiden pysäköimistä ja päätimme maksuttoman toiseen asteen koulutuksesta. Mittava perhevapaauudistus on lähetetty lausuntokierrokselle, oppivelvollisuutta on pidennetty, sote –uudistus on eduskunnan käsittelyssä ja suitsimme sähkön siirtohintoja, vain muutamia mainitakseni.

Kunnissa ei päätetä samoista asioista kuin Suomen hallituksessa tai eduskunnassa. Kunnissa ei päätetä Suomen pakolaispolitiikasta tai EU-tukipaketeista. Vaalista toiseen kuntavaalien äänestysprosentti on alhainen, vaikka nimenomaan kuntien valtuustot päättävät asioista, joilla on suuri merkitys kuntalaisten arkeen. Toivon, että moni lähtisi ehdolle kuntavaaleihin ja innostuisi kehittämään entistä parempaa kotikuntaa. Yhdessä.

Samalla kannustan kaikkia kuntalaisia käyttämään äänioikeuttaan tärkeissä kuntavaaleissa.

Aino-Kaisa Pekonen

Sosiaali- ja terveysministeri

Riihimäki

 

Perhevapaauudistus vahvistaa lapsen oikeuksia

Pienellä lapsella on oikeus vanhempiensa läsnäoloon. Tätä oikeutta haluan päättäjänä vahvistaa ja siksi hallitus on tuomassa perhevapaauudistuksen eduskuntaan tänä vuonna.

Päivi Räsänen puolustaa Aamupostissa (2.2.2021) kotihoidontukea, joka mahdollistaa lapsen hoitamisen kotona 3-vuotiaaksi saakka. Räsänen perustelee kotihoidontukea perheiden vapaudella valita heille parhaiten sopiva hoitoratkaisu. Vaikka 87% perheistä käyttää kotihoidontukea ainakin osittain, ei monilla heistä ole muita vaihtoehtoja. Suurin osa perheistä hyödyntää kotihoidontukea vain siihen saakka, kun lapsi on noin 2-vuotias. Miehiä kotihoidontuen saajista on alle kymmenesosa.

Perhevapaauudistuksen jälkeen molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen oikeus perhevapaisiin. Yhteenlaskettu vanhempainvapaa-aika kasvaa noin kolmella kuukaudella. Vapaita koskevat joustot lisääntyvät. Vanhempien välinen tasa-arvo toteutuu nykyistä paremmin. Molemmille vanhemmille mahdollistetaan yhtäläiset oikeudet viettää aikaa kotona pienen lapsen kanssa lyhentämättä äidin nykyistä vanhempainvapaaoikeutta.

Hallitusohjelmassa on sovittu, että kotihoidon tuki säilyy nykymuotoisena, eikä sitä olla perhevapaauudistuksessa lyhentämässä.

Perhevapaauudistuksessa lapsi on keskiössä ja jatkossa jokaisella lapsella on oikeus molempien vanhempien hoivaan perhemuodosta riippumatta. Jatkossa perheillä on aito mahdollisuus valita, miten he hoitovastuun jakavat. Kotihoidontuki ei takaa joustavuutta, sillä se on kuukausi kerrallaan haettava etuus, joka ei mukaudu vanhempien työtilanteen mukaan. Osa-aikatyötä ja opiskelua on hankala yhdistää kotihoidontukeen. Yksinhuoltajan tulotaso jää kotihoidontuella usein hyvin matalaksi, eikä lapsen kotihoito ole siksi kaikille mahdollista.

Huoli naisten työmarkkina-asemasta on todellinen, ja raskaussyrjintää esiintyy edelleen. Pitkään lapsia kotona hoitavalla naisella työeläkekertymä jää usein pienemmäksi. Vain noin puolella äideistä on olemassa työpaikka, johon he voivat perhevapaiden jälkeen palata. Erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin, joilla matala koulutustaso, heikko kielitaito tai työkokemuksen puute hankaloittavat työllistymistä hoitovapaiden päättyessä. Heidän tukemiseksi on vielä paljon tehtävää.

Aino-Kaisa Pekonen

Sosiaali- ja terveysministeri
Riihimäki

KORONAKRIISI ISKEE LAPSIIN JA NUORIIN RAJUSTI JA VIIVEELLÄ, MYÖS RIIHIMÄELLÄ

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä julkaisi 18.1 selvityksensä koronakriisin vaikutuksista lasten oikeuksiin. Työryhmän päätelmä oli huolta herättävä: koronakriisillä on merkittävät vaikutukset lasten ja nuorten hyvinvointiin. Kriisi on lisännyt eriarvoisuutta perheissä ja siksi onkin tärkeää että lapset ja nuoret sekä perheet otetaan huomioon yksilöinä. Eriarvoisuus on lisääntynyt erityisesti niiden perheiden kohdalla, jotka ovat tarvinneet tukea ja ohjausta jo ennen kriisiä. Siksi eriarvoisuuden torjunnan tulee olla etulinjassa kriisin jälkihoidossa. On vältettävä 1990- luvun alun lama-ajan virheet. Aikuisuuden hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa.

Lapsuudessa ja nuoruudessa rakentuu hyvinvoinnin perusta. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin näkökulma on sisällyttävä kaikkeen yhteiskunnan toimintaan. On huolehdittava, että lasten, nuorten ja perheiden palvelut  toteutetaan lapsi-, nuori- ja perhelähtöisesti vanhan organisaatiolähtöisyyden sijaan.

Mielenterveyteen liittyvät kysymykset ovat olleet koronakriisin aikana paljon esillä. Mielenterveyden ongelmat heijastuvat suureen joukkoon lapsia, nuoria ja vanhempia. Tämä on näkynyt esimerkiksi auttavissa puhelin- ja nettipalveluissa, joihin yhteydenotot ovat lisääntyneet rajusti. Lapset ja nuoret ovat kokeneet yksinäisyyttä, ahdistusta ja huolta tulevaisuudesta. Vakavampina oireina on ollut itsetuhoisuutta ja eristäytymistä. On huomioitava myös, että monet mielenterveyden haasteet tulevat näkyviin vasta pidemmällä aikavälillä. Myös oireilua päihteidenkäytön, rikollisuuden ja väkivallan saralla ilmenee enenevässä määrin.

Vankiterveydenhuollossa ollaan havahduttu alaikäisten vankien kasvavaan määrään. Etenkin törkeistä väkivaltarikoksista epäiltyjen määrä lähti viime vuonan alaikäisten kohdalla nousuun. Nuorten pahoinvointi alkaa polarisoitumaan. Ongelmat kasaantuvat pienelle ryhmälle nuoria ja heidän auttamisensa etenkin koronakriisin aikana on vaikeaa.

Kävin tutustumassa Riihimäen lastensuojelun tilanteeseen. Lastensuojeluilmoitusten määrät ovat viime vuoden syksyllä lähteneet nousuun ja ilmoituksen syynä on ollut yhä useammin lapsen tai nuoren oma häiriökäyttäytyminen tai oireilu. Lapsen päihteidenkäyttö, rikoksilla oireilu, karkailu, mielenterveydenongelmat, väkivaltaisuus ja mahdolliset neuropsykiatriset pulmat ovat olleet yhä useamman lastensuojeluilmoituksen syynä. Samoin kiireellisten sijoitusten määrä on viime vuonan ollut hienoisessa nousussa. Huomioitavaa on myös, että lähes puolet kiireellisistä sijoituksista tehtiin Kanta-Hämeen kriisipäivystyksen toimesta virka-ajan ulkopuolella. Lastensuojelun näkökulmasta Riihimäellä syitä kasvaviin lukuihin ovat olleet lasten lisääntynyt oireilu ja vanhemman uupuminen näissä tilanteissa, lasten mielenterveyspalveluiden riittämättömyys ja lasten päihteidenkäytön syventyminen sekä päihdepalveluiden kyvyttömyys vastata kasvaneeseen tarpeeseen.

Riihimäen seudulla on toiminut perhekeskus viime vuoden keväästä lähtien. Tässä valtakunnallisesti ohjatussa, systeemisessä työmallissa kasataan suuren sateenvarjon alle kaikki lapsen, nuoren ja perheen tarvitsemat palvelut. Mallissa on tarkoitus nostaa asiakas keskiöön ja unohtaa organisaatiot. Mahtava innovaatio, jota olisi hyvä laajentaa koskemaan koko sote-sektoria etenkin nyt Tulevaisuuden SOTE-keskus- hanketta synnytettäessä ja laajemmin myös tulevan hyvinvointialueen suunnittelussa. Meidän kuntapäättäjien onkin nyt syytä varmistaa perhekeskusmallin jatkuminen ja sen kehittäminen. Itse näkisin, että perhekeskus tarvitsee toimivan johdon, joka jämerästi ajaa eri viranomaiset toimimaan asiakkaan hyvinvoinnin eteen. Nyt tarvitaan päättäväistä otetta lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja riittävää resurssointia tähän tärkeään työhön.

Riihimäellä on myös nyt herättävä lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden kuntoon saattamiseksi. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään lasta. Viheliäinen virus ei saa olla este lasten hyvinvoinnin turvaamiseen.

Juha Hiltunen

Kaupunginvaltuutettu (vas.)

VALTUUSTOALOITE 1.2.2021

VOIMAPERHEET -TOIMINTAMALLI KÄYTTÖÖN RIIHIMÄELLÄ

Voimaperheet on Turun yliopistossa Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa kehitetty, lapsiperheille tarkoitettu matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu, jossa lapsen käyttäytymisen ongelmien varhainen tunnistaminen yhdistyy puhelimen ja internetin välityksellä annettuun vanhempainohjaukseen.

 Voimaperheet -malli perustuu tieteelliseen näyttöön lasten käytösongelmien ennaltaehkäisystä. Etäohjaus on kustannustehokastapa tarjota mielenterveyspalveluita suurelle osalle väestöä. Voimaperheet -toimintamalli on käytössä useiden Suomen kuntien lastenneuvoloissa ja mm. Turun kaupungin kaikissa lastenneuvoloissa. Vantaan kaupunki on juuri ottanut käyttöön Voimaperheet -mallin.

 Lapsuusiän käytösongelmat on mahdollista tunnistaa väestöstä jo ennen kouluikää, jolloin niiden hoitaminen on helpointa. Vanhempainohjaus on tutkitusti tehokkain tapa hoitaa alle kouluikäisten lasten käyttäytymisen vaikeuksia. Hoitamattomat ongelmat ovat yhteydessä kohonneeseen aikuisiän sosiaalisten ja mielenterveyden ongelmien riskiin. Voimaperheet perustuu tehokkaiksi todettuihin vanhempainohjantamenetelmiin ja sen vaikuttavuudesta on saatu vahva tutkimusnäyttö.

 Parhaillaan Voimaperheet -työryhmä tutkii toimintamallin käyttöönottoa eri puolilla Suomea. Me allekirjoittaneet esitämme, että Voimaperheet -malli otetaan käyttöön myös Riihimäen Perhekeskuksessa sekä Riihimäen seudun terveyskeskuskuntayhtymän lastenneuvoloissa.

1.2.2021 Juha Hiltunen

Vasemmistoliitto

Kirjoitettu yhdessä Sami Rauhalan kanssa

Helsingin yliopiston tuore tutkimus osoittaa nyt ensimmäistä kertaa opettajien monien oireiden yhteyden luokkahuoneiden sisäilman myrkyllisyyteen. Opettajat eri puolilla Suomea ovat raportoineet mm. yleistyvistä kivuista, silmä- ja niveloireista sekä myös neurologisista oireista. Aiemmin kunnat ovat vältelleet vastuuta sisäilmaongelmien korjaamisessa ja henkilökunnan sekä lasten oireita on väheksytty.

Vuonna 2012 sisäilmaongelmien aiheuttamien terveyshaittojen kustannusten arvioitiin olevan valtakunnallisesti 450 miljoonaa euroa vuodessa. Jos kaikki ongelmista kärsivät koulut ja päiväkodit pistettäisiin kerralla kuntoon, olisi hintalappu korjaustöille 1-1,5 miljardin euron luokkaa. Hyvin tehtynä tämä korjaustoimi maksaisi itsensä takaisin kolmessa vuodessa säästöinä terveysmenoista.

Inhimillistä kärsimystä ei voida kuitenkaan korvata rahalla. Kuinka monen opettajan tai oppilaan on vielä sairastuttava, pahimmillaan loppuiäksi, sisäilmaongelmien vuoksi? Asiaan on saatava pikainen muutos.

Riihimäellä on sisäilmaongelmien vuoksi jouduttu jo purkamaan Uramon koulu. Peltosaaren koulu on YLE:n homekoulukoneen mukaan niin huonossa kunnossa, että peruskorjauskaan tuskin riittää. Herajoen koulu on sisäilmaongelmien vuoksi tällä hetkellä perustavaa laatua olevassa remontissa. Otavan päiväkodissa on havaittu terveydelle todella vaarallista sädesientä. Tässä vain muutama esimerkki Riihimäen tilanteesta. Kaupunki tuntuu vaikenevan aiheesta tyystin. Koulujen ja päiväkotien henkilökunnalta saatujen viestien perusteella terveyshaittoja on suuressa määrin etenkin Peltosaaren koulussa. Myös lasten on raportoitu sairastuneen. Peltosaaressa moni opettaja ja ohjaaja on jo joutunut vaihtamaan työpaikkaa muuhun kouluun ja osa on saanut työterveyshuollosta myös kehotuksen vaihtaa koulua. Peltosaaren koulussa on henkilökunnan keskuudessa diagnosoitu astmaa ja iho- sekä silmäoireita. Koulussa tehtiin kartoitus sairastuneista ja oireilevista henkilökunnan jäsenistä ja oppilaista, joita löytyi yli seitsemänkymmentä. Selvitys toimitettiin kaupungille, joka ei pitänyt sitä relevanttina tutkimuksena. Koulun YPR-luokka joutui juuri äskettäin siirtymään Lasin koululle, kun puolet oppilaista ei pystynyt enää käymään koulua Peltosaaressa. Väistötilaa ei kaupungilta ole löytynyt, vaan Peltosaaressa joudutaan odottamaan uuden Uramon koulun valmistumista. Tähän menee kuitenkin vielä aikaa.

Miksi Riihimäen kaupunki ei puutu näihin sisäilmaongelmiin? Terveyden edistämisen pitäisi olla kaupungin ykköstehtävä ja kuuluuhan se jo ihan kansanterveyslakiinkin! Nyt ei pidä tuijottaa vain yhden vuoden budjettia, asiaa on katsottava pidemmällä tähtäimellä. Terveyden menetys tuo kuluja, mutta vielä tärkeämpi seikka on inhimillisen kärsimyksen määrä.

Huonosta sisäilmasta kärsivien koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmien poistamista voi perustella myös rahalla, koska kunnollinen sisäilma on tärkeä tuotantotekijä. Laadukas sisäympäristö tukee toimintojen ja työn optimaalista sujumista ja edistää tilojen käyttäjien hyvinvointia. Hyvinvoivat ihmiset ovat terveempiä ja tuottavampia.

On aika katsoa peiliin, myöntää virheet ja pyrkiä yhdessä korjaamaan ne. Meidän tulee asettaa lasten hyvinvointi etusijalle ja ennaltaehkäistä sairauksia korjaamalla sisäilmaongelmat.

Meidän pitää myös kantaa vastuu huonon sisäilman takia kroonisesti jo sairastuneista kuntalaisista. Sisäilmasta sairastuminen ja oireilu tulee tunnistaa ja tunnustaa terveydenhuollossa, sairastuneille tulee antaa hoito-ohjeet sairauden kanssa elämiseen ja epäpuhtaasta sisäilmasta aiheutuvien sairauksien hoitoa pitää kehittää.  Tulevaisuudessa tulee panostaa ennaltaehkäisevään kiinteistönpitoon sekä laadukkaaseen kiinteistönhoitoon ja siivoukseen. Kunnan tulee huolehtia näihin liittyvästä riittävästä resursoinnista.

Työpaikallakin työnantaja on vastuussa siitä, että huonosta sisäilmasta ei aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän terveydelle. Riihimäki on näiden lasten ja nuorten työnantaja ja sen tulee kantaa vastuu työntekijöidensä hyvinvoinnista.

Juha Hiltunen (Vas)

Sami Rauhala (Vas)

Kuntavaaliehdokkaat

KUNTAVAALEISSA PITÄÄ ÄÄNESTÄÄ, ETENKIN RIIHIMÄELLÄ

Valtakunnassamme viimeksi käytyjen vaalien äänestysinnokkuus on on ollut laskusuuntainen. Tämä on huolestuttava suuntaus. Elämme onneksi Suomessa demokratian kehdossa, jossa kansalaisten vaikuttaminen tapahtuu äänestämällä. Vaaleja on ollut runsaasti ja tulevaisuudessa tulee ilmeisesti olemaan vieläkin runsaammin. Kansalaiset ovat varmasti väsyneet, etenkin kun on havaittu että politiikan peli on mennyt vuosi vuodelta likaisemmaksi. Nyt käsillä olevat kuntavaalit on joidenkin suulla leimattu merkityksettömiksi. Kuntien päätäntävaltaa ollaan kaventamassa ja näin ollen myös kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet koetaan kutistuvan. Asia ei ole näin.

Arkadianmäen pääkallopaikalla on nyt kansamme edustajilla edessään itsenäisen Suomen suurin sotku, joka näyttää olevan pahasti levinnyt. Ei ole lainkaan varmaa, että SOTE-uudistus tai edes maakunnat toteutuvat nyt käsillä olevan aikataulun mukaisesti tai toteutuvat lainkaan. Jokatapauksessa kunnissa säilyy päätösvalta myös sosiaali- ja terveysasioista vielä ainakin vuoden 2019 alkuun, eli siis lähes puolet uuden valtuuston kaudesta. Tämän jälkeenkin on kuntien päätösvallassa monia tärkeitä asioita. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, varhaiskasvatus, koulutus ja kaavoitus ovat asioita jotka jatkossakin päätetään kunnassa. Ei mitään vähäpätöisiä juttuja. Siksi on tärkeää, että käytetään sitä vaikuttamisen mahdollisuutta, joka meille on perustuslaissa annettu, äänestäminen.

Riihimäen kaupungilla on edessään vaikeita vuosia. Talous on kuralla ja seuraavien viiden vuoden sopeuttamistarpeen, 7,5 miljoonan euron, saavuttaminen tuo mukanaan myös kipeitä päätöksiä. Kaupunkiimme ollaan nyt kaupunginjohtajan johdolla tekemässä strategiaa vuodelle 2030. Ei ole aivan sama kuka näitä päätöksiä tekee. Tähän voi ja pitää kuntalaisen vaikuttaa, äänestämällä. Ei ole väliä äänestätkö puoluetta vai henkilöä, kunhan äänestät. Yhdessä me voimme saada jälleen kukoistamaan tämän kotikaupunkimme, missä on huomattavaa potentiaalia vaikka mihin. Nyt jos koskaan tarvitaan reipasta yhdessä tekemisen meininkiä. Aloitetaan se tekeminen äänestämällä kuntavaaleissa.

Juha Hiltunen  (Vas.)

Kuntavaaliehdokas

Riihimäki

Historiallista taustaa Sotelle – lääkintätaito  / 8.3.2017
Länsimaisen lääketieteen isänä pidetään yleisesti Hippokratesta, joka eli Kreikassa runsaat 2000 vuotta sitten ja jolta nimensä saanut vala on kuulunut olennaisena osana lääkärin ammatin harjoittamiseen. Lääketieteen pitkästä historiasta huolimatta tavallinen yksityinen kansalainen on kuitenkin lähes nykypäiviin asti saanut kärsiä ja kuolla hallitsijoiden tai virkamiesten asiaan sen suuremmin puuttumatta; kenties heille on ollut tärkeämpää kerätä veroja ja käydä sotia. Sodankäynti on tosin osaltaan vaikuttanut lääkintätaidon kehitykseen, koska arvokkaiden sotamiesten toimintakunnon turvaamiseksi on armeijoihin ollut tarpeen palkata myös välskäreitä.
Vaikka yksittäiset ihmiset saivatkin sairastaa yksin, valtiovalta joutui toisinaan puuttumaan asioihin pahojen kulkutautien riehuessa valtakunnassa. Niinpä Suomeenkin luotiin 1700-luvulla piirilääkärijärjestelmä ennen kaikkea kulkutautien torjumiseksi. Valtion palveluksessa olevien piirilääkäreiden määrä kasvoi niin, että heitä 1900-luvun alussa oli jo 53. Järjestelmä lakkautettiin vuonna 1939.
Vuonna 1814 annettiin nimismiesten – alimpien valtion virkamiesten – toimintaa säätelevä ohjesääntö, jonka mukaan heidän tuli mm: 5) Ilmoittaa tarttuvista taudeista maaherralle, kuten on pappien ja kruununpalvelijoiden velvollisuus, sekä ilmoittaa veneerisistä taudeista ja 6) Ilmoittaa kruununvoudille tarttuvista karjan sairauksista ja ryhtyä tarvittaviin toimiin. Tämäkin ohjesääntö palveli ensisijaisesti valtiovallan etua, sillä tarttuvat taudit olivat omiaan vähentämään verokertymää.
Valtion palveluksessa olevien piirilääkäreiden rinnalle alettiin 1800-luvulla palkata kaupungin- ja kunnanlääkäreitä. Ensimmäinen kaupunginlääkäri toimi Turussa jo vuodesta 1755, silloin kaupungin porvareiden kustantamana, ja vuodesta 1827 kaupungin palkkaamana. Ensimmäinen kunnanlääkäri palkattiin Viitasaarelle vuonna 1882. Myös kaupungin- ja kunnanlääkäreiden tehtävänä oli lähinnä torjua kulkutauteja; virkansa ohella he hoitivat yksityisvastaanottoa, ja yksityisasiakkaiden maksuista he saivat pääasialliset tulonsakin.
Vuonna 1898 annetussa Keisarillisen Majesteetin Armollisessa Asetuksessa maalaiskuntain kunnallishallinnosta perustettiin nykymuotoiset maalaiskunnat, ja kirkolliset ja maalliset asiat erotettiin siten toisistaan. Tämän asetuksen mukaan kuntakokouksessa tuli keskustella ja päättää muun muassa kunnallisesta terveyden- ja sairaanhoidosta sekä vaivaishoidosta – asetusta voidaan siis pitää sote-hallinnon alkuna. Terveydenhoidon alulla tehtävät lisääntyivät ja monipuolistuivat, kunnes vuonna 1972 perustettiin nykymuotoiset kuntien tai kuntainliittojen hallitsemat terveyskeskukset. Nyt vajaat viisikymmentä vuotta myöhemmin ollaan tilanteessa, jossa terveyskeskusten asemaa ja tehtäviä harkitaan uudelleen ja terveydenhoito (ja sosiaalipalvelut) halutaan siirtää valtiovallan hoitoon. Uudistusta voidaan hyvin perustella sillä, että terveydenhoidon ja perusturvan tuleekin olla kansalaisoikeuksia – asuinkunnan varallisuus ei saa vaikuttaa siihen, millaisia palveluja kansalainen saa. Eri asia on, onnistutaanko nyt suunniteltavalla sote-uudistuksella takaamaan tasapuoliset palvelut kaikille kansalaisille aina Hangosta Utsjoelle.

Arvi Tamminen

TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN TASA-ARVO ON MYÖS TULEVAISUUDEN RIIHIMÄEN VETOVOIMATEKIJÄ  / 6.3.2017

Riihimäen kaupunki, johtajansa johdolla, rakentaa parhaillaan strategiaa tulevaisuuden Riihimäkeä varten. Strategian valmistelutyöhön on otettu ansiokkaasti mukaan järjestöt, yritykset sekä kaikki kuntalaiset, joille kaikille on varattu mahdollisuus esittää mielipiteitään ja ehdotuksia strategian pohjaksi. Tällainen osallistava toiminta on mahtava piristysruiske kaupungissamme. Yhdessä mietimme niitä vetovoimatekijöitä, joilla kaupunkimme säilyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Tuon tähän keskusteluun nyt yhden uuden näkökulman.

Koko Suomea ajatellen on viime aikoina eriarvoisuus kasvanut maassamme. Sanotaan että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat entistä nopeammalla tahdilla. Tuloerot suurenevat. Tämä suuntaus tuo mukanaan suurempia ongelmia. Terveyserot kasvavat samaa tahtia kuin kuilu rikkaiden ja köyhien välillä. Tähän olisi puututtava hyvissä ajoin, sillä terveyserojen kasvamisen seurauksia on vaikeaa ja erittäin kallista korjata myöhemmin. On siis puututtava nyt eriarvoisuuden kasvuun, ennen kuin on myöhäistä. Erot lapsuuden elinolosuhteissa luovat pohjaa aikuisiässä ilmeneville terveyseroille. Miksi eroja on syytä kaventaa? Luettelonomaisesti voin esittää syitä: kansanterveys kohenee, kustannukset vähenevät, palvelut saadaan turvattua, työllisyysaste nousee, erot eivät ole eettisesti hyväksyttäviä, yhteiskuntarauha turvautuu, valtio ja kunnat ovat sitoutuneet erojen kaventamiseen mm. lainsäädännön kautta.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen säästää silkkaa rahaa. On helppoa kuvata eri palvelujen yksikkökustannuksia mutta todella vaikeaa esittää ennaltaehkäisevien toimien tuomia säästöjä. Kuitenkin pitkänäköinen politiikan teko ja ennaltaehkäisevien sekä eriarvoisuutta kaventavien päätösten tekeminen on viisasta tulevaisuuden kannalta. Kun vertaillaan kustannuksia ehkäisevän ja korjaavan työn välillä on pohdittava voidaanko ehkäisevän työn olettaa vähentävän raskaan korjaavan työn tarvetta. Kyllä voidaan ja tässä muutama esimerkki: Päihdetyössä yhden henkilön kuukauden tehohoito vastaa kahden ehkäisevän työn tekijän vuosipalkkaa, Lastensuojelun ehkäisevässä työssä hinta 6-25 kertaa pienempi kuin jos lapsi joudutaan ottamana huostaan, yksi liukueste seniorin kenkiin maksaa muutaman kympin kun uusi lonkka maksaa 15 000 euroa. On siis puututtava ennaltaehkäisevästi, ettei tarvitse mennä kalliisiin korjaavin toimenpiteisiin.

Mitä kunnassa ja erityisesti Riihimäellä voidaan tehdä tulo- ja terveyserojen kaventamiseksi. Kunnille tulee jäämään maakunta- ja sote- uudistusten jälkeenkin vastuu kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Se tulee olemaan myös maakuntien tehtävä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu ja saatavuus ovat maakunnan vastuulla mutta ennalta ehkäisevä ja terveyttä edistävä työ jää kuntien vastuulle. On siis paikallisesti tehtävä sellaisia kauaskantoisia päätöksiä, jotka tukevat kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia mutta myös samalla vähentävät terveyseroja kunnassa. Näin turvataan myös kunnan elinvoimaisuus. Kunnan on seurattava tarkasti kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä ja puututtava ennakoivasti havaittuihin ongelmiin. Pienemmät terveys- ja hyvinvointierot vähentävät lisäpalveluiden tarvetta sekä kunnan menoja. Terve ja hyvinvoiva kunta houkuttelee myös uusia asukkaita ja yrityksiä kuntaan. Kunnassa pystytään nyt ja tulevaisuudessa parantamaan niiden ryhmien terveyttä, joissa monenlaiset ongelmat ovat yleisiä. Kunnassa voidaan vaikuttaa elinympäristöön, elinoloihin, perheiden hyvinvointiin, terveyttä edistäviin elintapoihin sekä palvelujärjestelmän toimivuuteen, laatuun ja saatavuuteen.

Nyt kun valitaan uusi valtuusto Riihimäelle, sekä otetaan huomioon valtakunnallisten uudistusten vaikutus Riihimäkeen, on mielestäni äärimmäisen tärkeää saada kaikki toimijat, joihin lasken kuuluvaksi luottamusmiesten lisäksi virkamiehet, kolmannen sektorin toimijat, seurat, kulttuuritoimijat, yritykset ja kansalaiset, mukaan pohtimaan Riihimäen tulevaisuuden strategiaan sellaisia toimia ja ajatuksia, joilla luodaan elinvoimaa, kavennetaan eriarvoisuutta ja terveyseroja sekä luodaan kuntalaisille hyvinvointia. Näin taataan elinvoimainen Riihimäki tulevaisuudessa ja tehdään yhdessä Riihimäestä vetovoimainen kaupunki, joka suorastaan imee uusia asukkaita sekä yrityksiä Riihimäelle.

Juha Hiltunen (Vas.)

Kuntavaaliehdokas

Riihimäki

TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN RIIHIMÄELLÄ    26.2.2017

Juha Hiltunen (Vas.)

Sairaanhoitaja AMK

Riihimäen sivistyslautakunnan puheenjohtajan Pentti Auvisen haastattelu (AP 18.2.2017) antoi hyvän kuvan kaupunkimme valmiudesta terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Jatkan vielä samasta aiheesta.

Mikäli maamme hallituksen nyt vimmalla ajama maakunta- ja sote-uudistus saatetaan maaliin esityksen mukaisesti, nousee terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jatkossa suureen rooliin kuntien toiminnassa. Tulevaisuudessa maakunta vastaa terveyden ja hyvinvoinnin strategisesta johtamisesta, mikä tulee sisältämään esimerkiksi alueellisen hyvinvointikertomuksen valmistelun, ehkäisevien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen sekä kunnille annettavan tuen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä ehkäisevään päihdetyöhön. Rahoitus tähän työhön tulee osaksi valtion rahoituksen kautta. Tätä osuutta mitattaessa maakunnassa vertaillaan kuntien tuottamisen palveluiden tehokkuutta, kustannuksia ja laatua niin sanotulla HYTE-kertoimella, joka määrää lopullisen rahamäärään kunnalle terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Kunnan ei siis tarvitse jatkossa täysin itse kattaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä aiheutuvia kuluja.

Miten terveyttä ja hyvinvointia sitten edistetään? Tähän voitaisiin kirjata mittava joukko erilaisia teemoja, mutta tärkeimmät edistävät tekijät ovat elintapoihin ja elinympäristöön vaikuttaminen, liikunnan mahdollistaminen, tapaturmien ehkäisy ja terveyserojen kaventaminen. Näihin seikkoihin vaikuttaminen kunnan kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa on paitsi äärimmäisen tärkeää, myös lakisääteistä. Valtakunnallisesti näihin seikkoihin on annettu ohjausta esimerkiksi vuonna 2008 aloitetussa Kaste-ohjelmassa. Päätöksenteossa on ymmärrettävä se ajattelumalli, että kun laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen panostetaan kunnassa, säästää se tulevaisuudessa selvää rahaa terveydenhuoltoon ohjautuvista kuluista. Tässä työssä kunta ei kuitenkaan pärjää yksin. Mukaan on saatava yhdistykset, yritykset ja jopa yksityiset toimijat. Yrityksissä on jo havaittu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vaikutukset suoraan yhtiön tulokseen, esimerkiksi sairauspoissaolojen vähenemisen kautta.

Liikunta on yksi merkittävä terveyttä ja hyvinvointia edistävä seikka. Liikunnan vaikutuksia terveyteen ja hyvinvoinnin edistämiseen ei voi liiaksi korostaa. Liikunta pitäisi saada jokaisen kuntalaisen, vauvasta vaariin, jokapäiväiseksi rutiiniksi. Tähän voidaan ja myös pitää kunnassa vaikuttaa. Liikunnan ei tarvitse olla kilpaurheilua, vaan yksilöllistä, omista tarpeista ja kiinnostuksen kohteista lähtevää ja ennen kaikkea mielekästä tekemistä joko yksin tai seurassa. Kuntalaisten liikuttaminen ja liikunnan harrastamisen mahdollistaminen pitää ottaa huomioon kun asioista kunnassa tulevaisuudessa päätetään.

Riihimäellä on pitkät perinteet urheilun saralla. Täältä löytyy maailmanmestareita, lukuisia Suomen mestareita sekä muuten kansainvälisesti ja kansallisesti menestyneitä yksilö- sekä joukkueurheilijoita. Mikä onkaan kaupungille parempaa mainosta ja vetovoimatekijä kuin hyvin menestynyt urheilija. Toki, tässä yhteydessä ei saa unohtaa kulttuuria ja esimerkiksi hienosti menestyvää Riihimäen teatteritoimintaa. Riihimäellä toimii lukuisa joukko erilajien urheiluseuroja. Lajikirjo on tänä päivänä niin laaja, että varmasti jokaiselle kaupunkilaiselle löytyy se mieluisin urheilulaji. Näille seuroille on taattava toimintamahdollisuudet. Toiminnan takaamiseksi on tehtävä laajasti yhteistyötä kaupungin, seurojen, yritysten ja yksityisten toimijoiden kanssa. Seuroille on taattava mahdollisuus liikunnan harrastamisen mahdollistamiseksi. Tämä tarkoittaa kaupungin taloudellista tukea. Liikuntapaikkamaksut eivät saa olla este harrastustoiminnan mahdollistamiseen Riihimäellä.

Vuonna 2015 kaupunki yllättäen korotti seurojen liikuntapaikkamaksuja, sinänsä melkoisen epäoikeudenmukaisella tavalla. Uimahallin käyttökustannukset ovat itsellään suuret, esimerkiksi sähkönkulutuksen vuoksi ja nyt kaupunki rankaisi Riihimäen uimaseuraa näistä kuluista korottamalla uimahallin maksuja seuralle kohtuuttomasti. Tästä suorana seurauksena on ollut uimakoulutoiminnan, joka on paitsi terveyttä ja hyvinvointia edistävää, myös henkeä pelastavan taidon opettamista, ja siksi hyvin tärkeä osa ihmisen elämää, selkeä väheneminen. Uimakoululaisten määrä on pudonnut kolmisen kymmentä prosenttia vuodesta 2014, tämä on todella huolestuttava suuntaus. Yhteensä Riihimäen uimaseuran harrastajien ja seuratoimijoiden määrä on vähentynyt neljänneksellä vuodesta 2014 ja tämä kaikki vain ja ainoastaan kaupungin liikuntapaikka maksu päätöksen vuoksi. Tästä huolimatta uimaseura on tehnyt ja tekee arvokasta työtä sekä kilpauinnin että lasten ja nuorten liikuntaharrastamisen edistämisen saralla. Tästä ajankohtaisena esimerkkinä seuran järjestämä 24 tunnin uinti 17.2 – 18.2.2017.

Liikunnan ohella terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen kuuluu paljon muitakin alueita. Siksi Riihimäen on jatkossa otettava tähän työhön mukaan kaikki toimijat, urheiluseurat, kulttuuritoimijat, yhdistykset, yritykset. Varhaiskasvatuksen on oltava kaupungissa laadukasta ja lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen on oltava riittävät resurssit.

Edellä mainittu on taloudellisesti äärimmäisen hankala alue. kaupungin talous on pahasti kuralla ja seuraavien kolmen vuoden ajaksi on määritelty 7,5 miljoonan euron sopeuttamistarve. Tämä tietää ikäviä päätöksiä tulevalle valtuustolle. Mielestäni Riihimäellä olisi nyt vihdoinkin tehtävä kauaskantoisempia päätöksiä. On osattava priorisoida mahdollisia talouden sopeutuskohteita. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen mahdollistaminen esimerkiksi liikunnan turvaamisella kaupungissa on kuin laittaisi rahaa pankkiin, vaikka tällä hetkellä pankin antama korkotuotto ei päätä huimaa.

Kaiken tämän lisäksi liikunnan harrastamisen mahdollistaminen Riihimäellä on mitä suurin vetovoimatekijä. Kun liikunnan harrastaminen on yksi osa kaupunkimme tulevaisuuden strategiaa ohjaa se varmasti osaltaan Riihimäkeä tulevaisuuden kotikaupungiksi miettiviä positiiviseen päätöksentekoon. Riksu nousuun, rappu kerrallaan!

SOTE TULEE, KUKA ON VALMIS?

Juha Hiltunen (Vas.)          26.2.2017

Sairaanhoitaja AMK

Lyhyesti sanottuna, ei kukaan, ainakaan vielä. Jo 15 vuotta suunnittelussa ollutta sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta ollaan nyt hallituksen toimesta runnomalla läpi hirvittävällä kiireellä. Tämä on itsenäisen Suomen historian suurin julkishallinnon uudistus. Jo viiden kuukauden päästä maassamme pitäisi olla 18 maakuntaa ja julkishallinto Suomessa jakautuu kolmeen portaaseen: valtio, maakunta, kunnat. Tämähän koplattiin hallitusneuvotteluissa keskustan ja kokoomuksen kesken. Keskusta sai maakunnat ja kokoomus vallinnanvapauden. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että uudistusta tarvitaan, jotta sote-palveluiden laatu ja hinta saadaan optimaaliseksi. Samoin uudistuksen tulee yhdenvertaistaa kansalaisten saamat palvelut ja helpottaa etenkin perusterveydenhuollon nykyisiä ruuhkia, uudistuksen tulee myös yhdistää julkiset palvelut asiakaslähtöisiksi kokonaisuuksiksi. Nämä ovat siis tämän historiallisen uudistuksen lähtökohdat.

Hallituksen esitysluonnoksessa maakunnille ladataan melkoinen määrä vastuuta kansalaisten terveydenhuollosta. Tulevaisuudessa maakunta järjestää terveyspalvelut sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan maakunnan asiakkaiden tarpeen mukaisesti, yhteen sovitettuina kokonaisuuksina ja lähellä asiakasta. Maakunnan tulee myös valvoa ja seurata järjestämänsä palvelun laatua, vaikuttavuutta, kustannuksia ja tuottavuutta. Kuntien vastuulle jää terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, mutta maakunnan tulee antaa kunnille tässä tukea.

Ongelmia tuottaa tämä valinnanvapaus ja sote-markkinoiden avaaminen. Julkinen terveydenhuolto muuttuu liikelaitokseksi, jonka toiminta ja talous on eriytetty maakunnan sisällä. Tämän liikelaitoksen budjetti on irrallaan maakunnan talousarviosta. Maakunnalla on yhtiöittämisvelvollisuus sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottajista. Lisäksi julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin järjestämä palvelu pitää olla tasalaatuista. Maakunta määrittää palvelukokonaisuudet ja – ketjut, ja näitä ketjuja on valinnanvapauden piirissä olevan palveluntuottajan noudatettava. Tämä tullee karsimaan pienet- ja keskisuuret toimijat pois maakunnan palvelutuotannosta. Vain suurilla toimijoilla on mahdollisuus järjestää asiakkaan tarpeista lähtevää palveluketjua. Tämä ei saisi olla näin.

Miten tämä kaikki vaikuttaa meidän jokaisen elämään täällä Riihimäellä? Maakunta tuottaa jatkossa ensihoidon sekä päivystyspoliklinikan tarjoaman hoidon. Käytännössä tällä kiireellisen hoidon saralla ei tulla näkemään suuria muutoksia. Riihimäen sote-keskuksen päivystys palvelee ja luultavasti, jos hallituksen tahtoa noudatetaan, sinne tulisi lisätä resursseja etenkin erikoissairaanhoidosta.  Kanta-Hämeen keskussairaala päivystää edelleen 24/7 ja tarjoaa edelleen leikkaustoimintaa maakunnan asukkaille. Alueellisiin sote-keskuksiin nykyinen sairaanhoitopiiri tullee lisäämään erikoislääkäreitä. Yleisradion tuottama hoitotutka kertoi Kanta-Hämeen olevan ainoa maakunta Suomessa, missä terveyskeskusten, eli tulevaisuudessa sote-keskusten määrä tulisi kasvamaan. Varmaankin järkevä määrä keskuksia maakunnassamme olisi 4-5 sijoitettuna nykyisten kuntien tai kuntayhtymien terveyskeskuksiin.

Kotiin vietävät sote-palvelut tulevat tulevaisuudessa nousemaan merkittävään rooliin etenkin terveydenhuollossa. Tässä maakunnan rooli korostuu. Maakunnan järjestämä ensihoito sekä kotisairaanhoito ovat jo esimerkiksi Etelä-Karjalassa onnistuneesti kokeilleet yhteistyötä ensihoidon ja kotisairaanhoidon kesken. Tästä on vakuuttavaa näyttöä tehokkuudesta ja taloudellisuudesta. Mallia kannattaisi ainakin kokeilla myös meillä. Myös erilaiset digitalisaation mukana tulevat uudet palvelumahdollisuudet on syytä ottaa käyttöön. Yleislääkärin vastaanoton voisi jatkossa hoitaa omalta kotisohvalta. Tässä on kuitenkin muistettava, ettei kaikki suinkaan ole halukkaita tai edes kykeneviä tällaiseen palveluun. Tälle ryhmälle on edelleen taattava mahdollisuus päästä tapaamaan lääkäriä ”face to face”.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajapintaa tulee laskea. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa alueellisiin sote-keskuksiin vietävät erikoislääkäreiden palvelut. Muutenkin perusterveydenhuoltoa on kehitettävä ja tehostettava, jotta tästä aiheutuvia kustannuksia sekä ruuhkia voidaan purkaa. Ainakin yleislääkäreitä nämä sote-keskukset tulevat tarvitsemaan rutkasti lisää.

Nykyisten ERVA – alueiden tulevaisuus on avoin. Yliopistosairaalat tulevat ottamaan vastuuta suurista ja vaativista sekä harvinaisista kokonaisuuksista. Varmasti tullaan näkemään jakoa, mikä yliopistosairaala hoitaa minkäkin sektorin ja hyvä niin. On aivan turhaa ylläpitää Suomessa esimerkiksi monia vaativiin syöpähoitoihin erikoistunutta yksikköä. Maakuntien välinen yhteistyö tällä saralla on saatava toimimaan.

Miten Riihimäellä sitten yksityinen- ja kolmassektori pärjää tässä tulevassa kilpailussa? Terveydenhuollon lupakäytäntöjä ollaan poistammassa ja siirrytään pelkästään ilmoitusvelvollisuuteen toiminnasta. Toki maakunnan on määriteltävä kriteerit palveluntarjoajalle ja nämä on täytettävä, ennekuin voidaan hyväksyä toimijaksi. Ne suuret yritykset, joilla on mahdollisuus tuottaa suuria palvelukokonaisuuksia, ovat tulevaisuudessa vahvoilla. Kun maakunnan kansalainen kerran valitsee sen yksikön, missä haluaa tarvitsemansa palvelut saada, on yksikön vaihtaminen eri tutkimusten mukaan harvinaista. Siksi on tärkeää yritysten näkökulmasta saada toiminta houkuttelevaksi nopeasti. Valitettavasti nämä suuret terveyspalveluja tuottavat yritykset eivät maksa tuotostaan veroja Suomeen. Onkin suuri vaara ja jopa todennäköisyys, että suomalaisen veronmaksajan rahoja rupeaa valumaan veroparatiiseihin. Myös hoidon laatu tulee näyttelemään suurta roolia yksittäisen ihmisen tehdessä valintaa hoitopaikastaan. Siksi esimerkiksi THL kuumeisesti pyrkii nopeasti saamaan erilaisia mittareita käyttöön, joilla tätä hoidon laatua voidaan eri toimijoiden välillä arvioida.

Sote-uudistus tarvitaan, se on päivänselvä asia. Ongelmana näyttäisi nyt olevan uudistuksen aikataulun kireys sekä hallituspuolueiden valinnanvapaus koplaus. Lukuisa joukko asiantuntijoita sekä myös hallituspuolueiden kärkipoliitikkoja ovat esittäneet huolensa valinnanvapaudesta ja pakko yhtiöittämisestä seuraavaa markkinoiden avautumista kohtaan. Nyt on oltava tarkkana, ettei tässä yhtiöittämisvimmassaan hallitus tee merkittäviä ja peruttamattomia huonoja päätöksiä. Yksittäisen kansalaisen elämään siirtyviä vaikutuksia on vielä mahdoton täysipainosesti arvioida. Voidaan olettaa, että valinnanvapaus lisääntyy mutta toisaalta on suuri pelko että markkinoiden ottaessa ohjauksen sote-palveluista, yksittäinen, pieni sairas ihminen jää yksin ilman laadukasta ja tasavertaista terveydenhoitoa.

Kuntien vastuulle jäävän terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen on Riihimäelläkin panostettava. Tämä on selkeästi ainoa keino vähentää merkittävästi sote-kustannuksia. On yhdessä mietittävä keinoja miten Riksussa näitä voidaan edistää ja keskusteluun on otettava mukaan myös yhdistysten edustajat. Etenkin nuoriin ja heidän terveytensä edistämiseen on panostettava, myöskin taloudellisesti.

Kanta-Hämeessä sote-uudistuksen valmistelut ovat hyvässä vauhdissa. Hämeenlinnassa alkaa tänä vuonna kokeilu palvelujen rahoittamisesta. Tämä ja neljä muuta valtakunnallista kokeilua tulee antamaan hyödyllistä tietoa, miten tulevaisuudessa raha tulee kulkemaan potilaan mukana. Toivottavasti myös Arkadianmäellä löytyy maltti ja järki, sillä kyllä tämä uudistus saataisiin maaliin hiukan pienemmälläkin meuhkaamisella yhtiöittämisestä ja valinnanvapaudesta, nämä kaksi voitaisiin helposti jättää tässä vaiheessa uudistuksen ulkopuolelle.

Terveydenhuollon haasteita Riihimäellä.

Juha Hiltunen kirjoitti terveydenhuollon nykytilanteesta (Aapo 7.10) ja kotikuntamme Riihimäen tulevaisuudesta. Mielestäni hän avasi tärkeän ja ajankohtaisen keskustelun asiasta. Hän kritisoi kaupunginvaltuuston toimia aloittaa laajamittaiset YT- neuvottelut. Olen samaa mieltä Hiltusen kanssa asiasta. Sivistystoimi ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstökulut muodostavat kaupunkimme suurimman kuluerän.  Täältä ei ole kuitenkaan varaa vähentää yhtäkään työntekijää, kun tälläkin hetkellä useissa työpaikoissa työntekijät venyvät jaksamisen äärirajoilla.

Riihimäen kaupunginhallitus käsitteli perusteellisesti YT-neuvottelujen aloittamisesta kaupungissa. YT-neuvotteluissa on mahdollista henkilöstön kanssa yhdessä tarkastella kokonaisuutta, esimerkiksi eläköitymisiä tai työtehtävien uudelleen järjestelyä. Kaupunginhallituksessa vallitsi yksimielisyys siitä, etteivät YT-neuvottelut tarkoita lomautuksia tai irtisanomisia. Hallitus hyväksyi esityksen YT-neuvottelujen käynnistämisestä yksimielisesti.

Valtuusto käsitteli YT-neuvottelujen aloittamista kokouksessaan viime viikon maanantaina. Valtuusto keskusteli muun muassa siitä, voisiko lomautukset ja irtisanomiset jättää kokonaan YT-neuvottelujen keinovalikoimasta käyttämättä. Keskustelun aikana kävi kuitenkin selväksi, ettei YT-lakia voi soveltaa niin, että neuvotteluissa lomautukset ja mahdolliset irtisanomiset rajataan muiden toimenpiteiden ulkopuolelle. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä suhtautui YT-neuvotteluiden aloittamiseen niin kriittisesti, että päätin äänestää valtuuston kokouksessa hallituksen esitystä vastaan yhdessä muun ryhmän mukana. Me emme pitäneet mahdollisia lomautuksia tai irtisanomisia vaihtoehtona. Mieltään voi aina onneksi muuttaa.

Riihimäen kaupungin taloudellinen tilanne on hyvin haastava, mutta ei kuralla. Useissa Suomen kunnissa on vaikeuksia selvitä palveluidentuottamisesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta odotetaan kuitenkin pelastajaa kuntien taloudelle kun sote-palveluiden tuottamisvastuu siirtyy kunnista maakunnille. Tosin samassa yhteydessä kuntien verotuloista leikataan suurin osa pois ja veronkorotukset kunnissa ovat todennäköisiä.

Sote-uudistuksen tarkoituksena oli parantaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Perusterveydenhuoltoa oli tarkoitus vahvistaa ja pääsyä erikoissairaanhoitoon helpottaa. Kokoomuksen ajaman asiakkaan laajan valinnanvapauden myötä uudistuksesta on kuitenkin tulossa bisnesuudistus, kun palvelut yhtiöitetään ja yksityistetään.

Sopiikin miettiä, miten julkinen palvelu yhtiöitettäessä ja yksityistettäessä muuttuu paremmaksi.  Ihmisethän sen työn tekevät. Tekisinkö minä tai kollegani työtämme yhtään sen paremmin yksityisellä, kuin nyt julkisella? Päävastuu sosiaali- ja terveyspalveluista tulee olla jatkossakin julkisella sektorilla. Yksityiset palveluntarjoajat voivat täydentää valikoimaa.

On myös hyvä muistaa, että valinnanvapautta terveydenhuollossa voi nykyäänkin jo toteuttaa. Esimerkiksi potilas voi valita itselleen mieluisan terveyskeskuksen esim. naapurikunnasta. Erikoissairaanhoidosta voi valita itselleen toivomansa yksikön. Moni myös hoitaa vaivojaan tai terveyttään yksityisellä puolella ja KELA korvaa osan aiheutuneista kuluista. 

Suomen hallitus hakee sote-uudistuksella 3 miljardin euron säästöjä valtion talouteen. Ruotsissa on jo aikaisemmin toteutettu valinnanvapausmalli terveydenhuollon palveluissa. Siellä uudistuksella ei edes haettu säästöjä. Ruotsissa kulut karkasivat käsistä ja verokruunut valuvat nykyään paratiisisaarille ja tämä harmittaa ruotsalaisia. Eikä palveluiden saanti ole läheskään tasapuolista kaikille siellä. Palvelut ovat keskittyneet suuriin kasvukeskuksiin ja isoihin kaupunkeihin.

Hoidontarpeenarvion tekeminen on hyvin vaikeaa ammattilaisellekin, saatikka sitten itse potilaalle.  Ruotsinmallissa tämä oli yksi syy kustannusten karkaamiseen, potilaat hakeutuivat entistä pienempien vaivojen vuoksi lääkärin vastaanotolle. Toki ammattilaisen tekemä arvio voi myös mennä joskus pieleen.

Meillä Riihimäellä perusterveydenhuolto pelaa toistaiseksi kohtuullisen hyvin, vaikka parannettavaakin toki löytyy.  Ikuinen lääkäripula vaivaa varmaan jokaista suomalaista kunnallista terveysasemaa. Työmäärä on valtava ja potilaat monisairaita ja hyvin haasteellisiakin.

Riihimäen sairaala on herännyt uudestaan henkiin, kun perusterveydenhuollon toimintoja on sinne siirretty. Lääkärihoitaja-työparien siirtyminen pikkuhiljaa Penttilänkadulta Kontiontielle, samoin ssiellä sijaitsevat tukipalvelut , päivystys, kuvantaminen ja laboratorio ja kotisairaalan toimipiste  ovat saman katon alla. Samoin siellä ovat myös KHKS:n erikoislääkäreiden poliklinikat ja päiväsairaala.  Lisää erikoislääkäreitä kaivataan. Erikoislääkäri voi toimia muun muassa konsulttina ja näin vältetään potilaan lähettäminen kalliiseen erikoissairaanhoitoon.

Kanta-Hämeen keskussairaala on todennäköisesti siirtämässä omat palvelunsa pikkuhiljaa Hämeenlinnaan ja haluavat rakentaa sinne uuden sairaalarakennuksen, jotta osastotkin riihimäeltä sinne mahtuisivat.

Tästä syystä olisi hyvä, että tulevilla kuntapäättäjillä olisi yhteinen tahtotila säilyttää meidän sairaala täällä Riihimäellä ja kehittää kaupungin omaa sotea ylipäänsä, mahdollisesti myös suunnata katsettamme Hyvinkäälle.  Tämän tulisi tapahtua yhteistyössä Hausjärven ja Lopen kuntien kanssa. Samalla voitaisiin ottaa mallia käytäntöön vaikkapa yksityisten toimijoiden tavasta tehdä työtä.

Potilaiden ja asiakkaiden valintojen mahdollistamisen rinnalla on muistettava yhteiskunnan kokonaisuus. Uudistettaessa sosiaali- ja terveydenhuoltoa valinnanvapauden nimissä on otettava huomioon, että hyvinvointi on jakautunut epätasaisesti eri väestöryhmien kesken.

Uhkakuvana näen sen, että jos valinnanvapaus määrittyy vapautena valita palveluja markkinoilla, julkinen rahoitus kanavoituu yhä enemmän hyvinvoiville väestöryhmille. Näin on käynyt Ruotsissa.

Erja Hirviniemi   

Sairaanhoitaja

Terveiset TYÖELÄMÄFOORUMISTA TAMPEREELTA 15 – 16.10.2016,

joka kokosi yhteen satoja Ay-vasemmiston ja Vasemmistoliiton ihmisiä  ja toimijoita keskustelemaan ja käsittelemään ajankohtaisia työelämäteemoja politiikan tekemisen tueksi.

Foorumissa puheenvuoron käytti myös julkistalouden professori Markus Jäntti, joka puheenvuorossaan tarkasteli markkinatalouden ja valtavirtaisen talouspolitiikan keinoja vaikuttaa talouden ongelmiin.

Hän esitti kriittistä arviota nykyhallituksen talouspoliittisiin linjauksiin.

Jäntti sanoo myös eläköitymisestä ja työurien pidentämisestä:

”Ikääntyvien työmarkkinat vaativat erityistarkastelua; juuri tällä alueella Ruotsissa ollaan edistytty edellisten hallitusten aikana.

Toisaalta, eliniän odote on viime vuosikymmeninä noussut merkittävästi useimmissa tuloryhmissä, mutta on alimpien tulonsaajien joukossa polkenut paikallaan. Siksi olisi ainakin harkittava sitä, että pidentäisimme työuria ryhmissä, joissa elinikäkin on pidentynyt, mutta pidättäydymme tästä alimpien tulonsaajien kohdalla.

Parhaiten ansaitsevien eläkkeelle siirtymistä myöhennettäisiin, mutta alempipalkkaisten eläköitymiseen ei puututtaisi. Minusta olisi kohtuullista, että julkista suojelua nauttiva eläkejärjestelmä pyrkisi edistämään eläkevuosien tasaisempaa jakautumista”

Jäntti oli myös huolissaan eliniän odotteen kehityksestä, erityisesti ”köyhien äijien” eliniän odote on huomattavasti heikentynyt verrattuna muihin ryhmiin.

Kannattaneekin tutustua tarkemmin professori Markus Jäntin ajatuksiin – kriittisiin huomioihin nykypolitiikan keinoista nostaa talouden tilaa ja työllisyyttä.

Tamperetunnelmin

Marja-Leena Siltakoski, vpj

Tutustu myös X PERUSTE julkaisuun Vasemmistofoorumi – vasemmistolainen ajatushautomo

http://vasemmistofoorumi.fi/

Esiopetus ei ole perusopetusta – se on toiminnallisesti osa varhaiskasvatusta

• By Sami Rauhala
• /
• syys 09, 2016

Otin kantaa Derya Özgunin (kok.) mielipidekirjoitukseen lehdessä nimeltä aamuposti. En ole hänen kanssaan samaa mieltä, mutta löysin hänen kirjoituksestaan myös paljon hyviä asioita. Nyt jaan oman näkemykseni myös täällä omassa blogissani.

Kiitos mielipidekirjoituksestasi Derya Özgun. Luin kirjoituksesi ”Riihimäki ei ole vielä valmis siirtämään esiopetusta perusopetuksen yhteyteen ” Näin siinä paljon hyvää, mutta minun mielestäni meillä ei ole tarvetta siirtää esiopetusta perusopetuksen yhteyteen. Samaan johtopäätökseen te olitte tulleet sivistyslautakunnassa. Kirjoituksessasi kerrot, että Riihimäki ei ollut vielä valmis siihen mutta samalla lobbaat teidän ajatustanne useamman rivin verran. Haluan vastata omalla mielipiteelläni kirjoitukseesi. Pidän siitä kun kerroit Riihimäen kansalaisille, että tälläistä on suunniteltu. Asiasta on hyvä keskustella avoimesti ja tässä on minun näkemykseni asiaan.

Mainitset mielipide kirjoituksessasi seuraavaa. “ Esiopetuksen siirto päivähoidon ja varhaiskasvatuksen alta koulujen yhteyteen Riihimäellä on jo tehty ja nyt olisi kyse vain hallinnon yhdistämisestä ja yhtenäistämisestä.     Yhdessä paikassa toimittaisiin näin samoin pelisäännöin ja yhden esimiehen alaisuudessa”

Mielestäni kyse ei ole vain hallinnon yhdistämisestä. On perusteltua, että päivähoito sijaitsee koulun yhteydessä. Hallintojen yhdistäminen on kuitenkin isompi kysymys. Minä mietin mitä se merkitsisi lapsille? Pitääkö esiopetuksessa tavoille harjoittelevien pelata samoilla säännöillä kuin koululaisten? Mielestäni esikoululaiset ovat vielä enemmän päivähoidossa kuin koululaisia. Lapsistani toinen on päivähoidossa ja käy samalla esiopetuksessa. Toinen heistä käy toista luokkaa ala-astetta koulussa. Heidät erottaa toisistaan se, että toinen heistä käy esiopetuksessa päivähoidon yhteydessä ja on pienempi.Toinen on koululainen, joka kävelee yksin kotiin koulusta.

Esiopetuksessa olevalle lapselle on tärkeintä saada mahdollisimman hyvät valmiudet seuraavana vuonna alkavaan pitkään koulutiehen. Sen takia on mielestäni tärkeää muistaa, että esiopetuksen tavoitteena on edistää yhteistyössä kotien ja huoltajien kanssa lapsen kehitys- ja oppimisedellytyksiä sekä vahvistaa lapsen sosiaalisia taitoja ja tervettä itsetuntoa leikin ja myönteisten oppimiskokemusten avulla. Suurin osa lapsista on esiopetuksen lisäksi päivähoidossa, ja esiopetus on leikin omaista. On tärkeää, että päivähoito ja esiopetus tukevat yhtenäisellä linjalla 6- vuotiaiden lasten kehitystä ja oppimisedellytyksiä. Sen takia esiopetus kuuluu mielestäni varhaiskasvatuksen alle ja tarvitsee oman esimiehen, jolla on ymmärrystä myös päivähoidosta, eli päiväkodinjohtajan.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kaupungin on luotava selkeät ja yhtenäiset toimintaohjeet esiopetuksen ja perusopetuksen yhteistyön lisäämiseksi. Lisäksi mainitsemaasi lastentarhanopettajien eriarvoisuutta palkkauksessa on syytä tutkia. Tähänkin asiaan tarjoat ratkaisuksi hallinnon yhdistämistä. Muutosta asiaan ei mielestäni kannata hakea niin, että se vaikuttaa esiopetuksessa oleviin lapsiin ja se ei ole perustelu hallintojen yhdistämiselle.

“ muutos edistäisi myös työhyvinvointia kun päätökset saataisiin organisoidusti hoidettua ja tämä toisi myös säästöjä kun hallinnon ja johtajien määrä vähenisi. Säästyviä varoja voisi käyttää esimerkiksi esiopetuksen laadun kehittämiseen.” Se oli sinun mielipiteesi. Hallintojen yhdistämisen säästöistä ei ole varmuutta. Kasvaisiko kuitenkin koulun rehtorin työ liikaa silloin? Mistä mainitsemasi säästöt koostuisivat hallintoja yhdistettäessä? Käsittääkseni ehdottamassanne mallissa päiväkodinjohtajan töistä esiopetuksen johtamisen osuus siirtyisi koulun rehtorille, mutta se ei poista tarvetta päiväkodinjohtajalle? Kyllä päiväkoti tässäkin tapauksessa tarvitsisi johtajan. Kannattaako lastemme arkea pyörittävästä hallinnosta säästää varsinkin kun ei ole pakko? Vai koostuisiko säästö jostain muusta? Mielestäni tämä on arvo kysymys.

En näe tarvetta siirtää esiopetuksen hallintoa perusopetuksen puolelle. Mielestäni esiopetuksessa oleva lapsi on välivaiheessa päivähoidon ja koulun välissä. Sen takia on perusteltua, että esiopetusta hallinnoidaan varhaiskasvatuksen puolelta. Lapsi on päivähoidossa ja harjoittelee esiopetuksessa koulua. Me emme saa olla niin kustannustehokkaita, että teemme esikoululaisista koululaisia.

Olen erittäin tyytyväinen nykyiseen toimintamalliin ja toivon, että lapset saavat perehtyä jatkossakin leikinomaisesti koulun tavoille esikoulussa. Tärkeä osa sitä on hallinnon pysyminen ennallaan. Pidän kuitenkin tärkeänä keskustelua siitä miten voisimme kehittää nykyistä toimintamaillia? Erityisesti minua kiinnostaa mitä muut kansalaiset ovat asiasta mieltä?

Sami Rauhala – KansSalaisaktiivi

Riihimäen Vasemmistoliiton sihteeri – johtokunnan jäsen

Kunnallisvaaliehdokas ( ei kokoomuksessa)